– Ruotsinsuomalaisilla järjestöillä on edelleen tärkeä tehtävä, varsinkin seurata vähemmistöasioiden kehitystä kunnissa ja järjestää kohtaamispaikkoja, sanoo Seija Sjöstedt, Tukholman suomiseuran puheenjohtaja.
– Kohtaamispaikkoja tarvitaan, varsinkin vanhemmille, jotka muuten eristäytyvät. Ongelmana on kuitenkin löytää henkilöitä, jotka jaksavat vetää seuroja. Toimintaan sen sijaan löytyy vielä osanottajia. Esimerkiksi Tukholman suomalaisessa seurassa on ollut viimeiset vuosikymmenet noin 200 jäsentä, joitakin jää pois ja uusia tulee saman verran. Aktiivisia ikäihmisiä on 50-60.
Useimmissa kunnissa, varsinkin isommissa tarvitaan aktiivisia ruotsinsuomalaisia, jotka seuraavat, että palvelut toimivat, Seija toteaa. Kun työntekijät vaihtuvat, ei uusi virkamies välttämättä tiedä ruotsinsuomalaisista ja heidän tarpeistaan tarpeeksi.
Seuraelämän pitäisi muuttua, nuoret eivät välttämättä halua toimia suomiseuroissa niiden nykyisessä muodossa, mutta kun kolmas polvi alkaa etsiä juuriaan – mikä varmaan tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, olisi hyvä että he tietäisivät minne kääntyä. Suomen kieli ei välttämättä säily, mutta ruotsinsuomalainen kulttuuri säilyy, uskoo Seija Sjöstedt.
Bild: Ruotsinsuomalaiset eläkeläiset laivakonferenssissa. Lähde: rskl.se. Kuva Kai Kangassalo