Ei ole mitään todisteita siitä, että äidinkielen opetus vaikuttaisi kielteisesti integraatioon tai tiedolliseen kehitykseen. Siksi hallituksen selvittäjä ei esitä muutosehdotuksia sen suhteen. Sen sijaan selvityksessä tuodaan esiin merkittäviä eroja saatavuudessa ja laadussa eri puolilla maata, mitä pidetään epähyväksyttävänä.
– Näemme suuren tarpeen laadun parantamiselle. Näemme myös tarpeen kansallisen koordinoinnin käyttöönotolle. Ei ole kohtuullista asettaa samoja vaatimuksia pienelle harvaan asutulle kunnalle kuin suurkaupungille, sanoi selvittäjä Marie-Hélène Ahnborg, kun selvitys luovutettiin opetusministeri Lotta Edholmille (L).
Selvityksen tehtävänä on ollut myös tarkastella ruotsin kielen opetusta toisena kielenä. Nykyinen opetussuunnitelma ei ole suunniteltu niille oppilaille, jotka ovat vasta-alkajia ruotsin kielessä, eikä opetusta aina tarjota niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Selvityksessä ehdotetaan uutta opetussuunnitelmaa – perusruotsi toisena kielenä. Sen on tarkoitettu peruskoululle, mutta sitä voidaan käyttää myös lukiossa.
Tavoitteena on luoda ”perusta”, ja opetuksen ei tulisi kestää pidempään kuin kaksi vuotta.
– Oppilaiden ei pitäisi jäädä jumiin, vaan on tärkeää, että he pääsevät nopeasti eteenpäin seuraavaan opetussuunnitelmaan, Ahnborg selittää.
Saavuttaakseen yhdenmukaisemman tarpeen arvioinnin selvitys ehdottaa, että Ruotsin koulutusvirasto saisi tehtäväkseen kehittää kansallisen kartoitusmateriaalin, jota rehtorit voivat käyttää päätöksenteossa.